Vanhoja juttuja

Nyt on ilmassa pientä turhautumista ja suuren käsityöilon puutetta. Olen lyhyen ajan sisällä tehnyt kolme pipoa, jotka ovat kaikki jossain määrin vähän epäonnistuneet, tai joihin en ole kovinkaan tyytyväinen. Siskoni piposta tuli aivan ylisuuri, siis aivan massiivinen ja löysä. Heti perään tein myssyn miehelleni, se ei niin radikaalisti mennyt pieleen, mutta värivalinnassa olisin voinut olla harkitsevampi ja nyt on työn alla itselleni pipo monivärilangasta, joka sekin vaikuttaa liian suurelta ja tuo lankakin oli kerällä paljon kauniimpi...

No joskus se on tämmöistä. Ja tietenkin kuuluukin olla. Kun tuosta vain aloittaa jotain tekemään ilman suurempaa suunnitelmaa niin eihän siinä voi aina onnistua, se on selvää, sitten voi taas iloita kun jossain onnistuu. En ole vielä edes jaksanut kuvata näitä pipotuotoksiani. Tässä siis vanha kuva, jossa on kummipojalleni tekemä tilkkupeitto kohta jo kuuden vuoden takaa!

Lunta tupaan!

Nyt se talvi vihdoin alkoi. Koko ajan tuntui syksyltä vuodenvaihteeseen saakka ja olin jo menettänyt toivoni kunnon talvesta. No nyt se sitten tuli ja lunta piisaa! Tämän isoäidin neliö peiton tein jo ennen tyttöni syntymää ja nyt se lämmittää pokaani, joka nukkuu ulkona rattaissa. Pidän siitä niin, että sitten kun pienokaiset eivät sitä enää tarvitse niin aion jatkaa sitä isommaksi torkkupeitoksi.

siskon pipo

Löysin tämän langan sattumalta juuri samana päivänä kun siskoni tuli perheineen pitkältä lämpimältä matkalta kotiin. Muistin että hän oli ihaillut syksyllä kyseistä lankaa ja minä olin tainnut luvata hänelle siitä pipon. Nyt jos milloinkaan on ryhdyttävä nopeasti toimeen, että hän saisi lämpimän pipon ja jos nuo pakkasetkin vihdoinkin alkaisivat!

Myssyläinen

Tämän myssyläisen tarina on sellainen, että äitini teki tämän alunperin siskontytölleni, mutta siitä tuli hänelle liian pieni. Olin halunnut jo jonkin aikaa antaa ystäväni suloiselle tytölle itse tekemäni myssyn ja niin sattui sopivasti, että tämä äitini tekemä ja minun viimeistelemä myssy päätyi tälle suloiselle pikkuneidille.

Villamekko

Tyttöni sai äidiltäni pukinkontissa aivan ihanan villamekon! Äitini oli neulonut sen salassa minultakin. Ihan sopiva ja tyttö pitää sitä tosi mielellään. Minulla oli lapsena samantapainen villamekko, joka oli myös äitini neuloma. Ihanan lämmin ja suloinen.

ja näin heiluu kassi...

Olen eräille ihanille ihmisille yllätyksen velkaa. Ajattelin, että jos tämä pieni laukkunen kävisi sellaisesta. Innostuin tästä farkun ja virkkauksen yhdistelmästä niin, että tekeillä on jo toinen vähän eri väreistä.

Värikästä uutta vuotta!

Kaikille tasapuolisesti! Säilytän kirjontalankojani sellaisessa suurehkossa tuohirasiassa ja vaikka käytänkin niitä lankoja aika vähän, niin niitä on aika ajoin ihana katsella niiden kirkkaiden värien ja kauniin kiillon takia. Tässä muutamia väriyhdistelmiä, joita olisi hauska jossain käyttää. Toivottavasti tästä tulee värikäs ja "käsityörikas" vuosi!